Elää syödäkseen vai syödä elääkseen?
15:02
Suhteeni ruokaan on
aina ollut tietynlainen. Voisin ehkä jopa tunnustautua ruokasnobiksi. Pienenä
söin aina hyvin, mutta roskaruokaa en hyväksynyt päivälliseksi. Isän mukaan
varhaisimpia sitaattejani oli ”Pizza ei ole päiväruokaa”. Nykyään sekin asia on
kääntynyt hieman päälaelleen, sillä yksinkertaisesti aina ei ole aikaa syödä fiinisti.
En erityisesti pidä
pizzasta tai ehkä en ole vielä syönyt oikeanlaista. Täkäläisten kebab-pizzerioiden
pizzat ovat aina liian rasvaisia ja pohja liian paksu. Kebabrullakin tuntuu
turhalta, sillä siinähän on vain taikinaa, kebabia ja nyrkillinen salaattia.
Prahassa käydessäni
söimme paikallisessa Italialaisessa ravintolassa, Kmotrassa. Tilasin bolognese calzonen, joka on käytännössä jauhelihapizza, josta on ikään kuin tehty iso
tasku. Se oli aivan tajuttoman hyvää. Juuri sellaista, jollaiseksi kuvittelin Italialaisen
keittiön.
Jos ikinä käytte
Prahassa, syökää Kmotrassa. Ruoka on loistavaa ja palvelu nopeaa. Ainoa asia,
joka itseäni tosin häiritsi, oli se, että sisätiloissa sai tupakoida. Ruokahalu
hieman laski, kun viereisessä pöydässä tupruteltiin.
 |
| Tältä näyttää oikeanlainen bolognesepizza. Rapea ja ohut. |
Nostalgiaa ja liharuokia
Lapsena
lempiruokiani oli isän tekemä bolognese-kastike ja spaghetti sekä isomuorin
tekemät lihapullat. Niille ei vielä tänä päivänäkään löydy vertaista. Olen
oppinut tekemään itse hyvää bolognese-kastiketta, mutta se ei maistu aivan
samalta kuin isän. Lihapullistakaan ei tule aivan saman makuisia. Ehkä se on se
ehta voi, jota vanhemmat ihmiset käyttävät.
 |
| Muusia, lihapullia ja kermakastiketta. Onko parempaa? |
Nykyään
jotkut tietyt ruuat tuovat mieleen lapsuuden viattomuuden ja hyvät ajat.
Tätähän se nostalgia oikeastaan onkin. Teen usein samoja ruokia, joita äiti tai
isä tekivät, kun olin vielä lapsi. Ehkä niihin jotenkin on kiintynyt. Olen
kuitenkin pyrkinyt uudistamaan omaa osaamistani ja opetellut uusia reseptejä.
Nautin kokkauksesta yleensäkin, vaikka minulla ei ole siihen mitään erikoista
koulutusta. Siksi omistan muun muassa Gordon Ramsayn keittokirjan, josta saan
kiittää ystäviäni. Perinteiset ruuat toimivat aina, mutta miksei vanhoja
hyviäkin reseptejä voisi uudistaa?
Bensaa suonissa vai spaghettia korvien välissä?
Ruoka ja
ruuanlaitto on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Pidän ruuasta – tai oikeastaan
hyvästä ruuasta. Voin auliisti sanoa, että ruoka ei ole minulle pelkästään
polttoaine, se on myös syy elää. Enkä tarkoita, että siksi olisin lihava – katson
myös mitä suuhuni laitan.
Snobistinen
asenne ruokaa kohtaan kostautui eritoten opiskeluaikoina. En laittanut
oikeastaan koskaan mitään makaroneista ja jauhelihaa käytin varioiden. Kuka
oikeasti jaksaa syödä esimerkiksi tonnikalaa ja raejuustoa – ellei se ole
sitten treenimielessä hyväksi. Valmisruuat ovat joskus myös ihan ok, osa
maistuu kuralle ja osa keskivertoa paremmalle. Ne ovat ennemmin hätävara kuin
jokapäiväinen ateria.
Nykyään
olen haaveillut kokin ammatista, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, sillä
huonohko palkka ja vaihtelevat työajat eivät houkuttele hakeutumaan
koulutukseen. Taidankin siis vain seurata kokkiohjelmia ja painaa mieleeni
reseptejä sekä kehittyä ruuanlaittajana.
Ihmiset
miettivät nykyään liikaa mitä muut ajattelevat. Itse teen ainakin sitä mistä
minä pidän välittämättä muiden hymähdyksistä. Älkää siis välittäkö spedeistä,
tehkää sitä mikä tuntuu hyvältä!
-Niklas
0 kommenttia