 |
| Troolaus ja trollaus, hiuksen hieno ero? |
Kari
Tapion sanoin myrskyn jälkeen on poutasää. Sitä ennen on kuitenkin
jälkijäristysten aika. Nurmijärven Uutiset enteilivät kovaa tuulta ja
sadepuuskia jo ennen Einoa, sillä Riitta Martsola päätti toimia sademiehenä.
Videopelit
ovat toisenlaisessa asemassa kuin muutama vuosi sitten. Niitä ei koettu ennen
viihteeksi, ne olivat vain lasten ja nuorten leikinjatkeita. Nykyään ne ovat
lähes samalla viivalla kuin elokuvat, paitsi että pelit ovat jälleen kerran
joutuneet median syyniin.
Martsola
toteaa pelien ja lastenohjelmien tekevän lapsista sekä nuorista väkivaltaisia
ja aggressiivisia. Se on osittain totta, vaikka Kung Fu Pandan syyllistäminen
tuntuu kaukaa haetulta. Lasten aggressiiviseen käytökseen vaikuttaa moni muukin
asia kuin pelkästään lauantaiaamujen piirretyt. Esimerkiksi energiajuomat
valvottavat lapsia, mikä tekee heistä kärttyisiä herätyksen ollessa liian
aikaisin.
Boys will be boys
Ala-asteella
ollessani Mortal Kombat oli kova juttu. Muistan leikkineeni kavereiden
kanssa pelin hengessä, tosin ilman
brutaaleja kuolemia ja veren vuodatusta. Kyllä me tiesimme, että se on kerrasta
poikki, jos leikki äityisi liian kovaksi. Verta ei vuodatettu, vain vihaisia kyyneleitä.
Välit kuitenkin pysyivät ennallaan ja pojat poikina.
Viihdetuotetta
ei voi syyttää kouluammuskeluista ja muulta läpeensä pahalta toiminnalta, sillä
esimerkiksi sotapelit eivät kouluta tappajia. Lapsen käsitys maailmasta on
naiivi ja siksi he tarvitsevat roolimalleja. Äidin tai isän. Jonkun joka pitää
huolen ja katsoo mikä on lapselleen parasta ja mikä ei.
Tosiasiassa
tietyt ohjelmat tai pelit eivät kuitenkaan sovellu lapsille, jonka vahvistaa
myös värikäs K18-leima. Kauppiaalla on lopulta aina vastuu ja hänen tulisi tarkistaa
nuorelta vaikuttavan ostajan ikä. Gamestop on kunnostautunut tässä asiassa paremmin
kuin hyvin. Henkkarit tarkastetaan kassalla ja pelien ikärajoista pidetään
kiinni. Nettiostoissa se ei kuitenkaan päde. Riittää, että tilillä on rahaa.
Rakasta, huomioi ja välitä
Anders
Breivikin huhutaan pelanneen Battlefield 2 –peliä ennen traagista tapahtumaa.
Auvisen ynnä muiden tiedetään myös olleen
sotapelifaneja. Minäkin pelaan Battlefieldiä. Koenko itseni tappajaksi? En
lähimaillakaan.
Kasvatus
on tärkeässä osassa lapsen hyvinvoinnin kannalta. On turhaa osoitella
syyttävällä sormella ketään, sillä vanhemmat tukevat ja rakastavat lastaan ehdoitta.
Joskus silti kaikki näyttää ulospäin normaalilta, mutta pahaa oloa on hankala
havaita. Tärkeintä onkin keskustella oman lapsen ja nuoren kanssa muustakin
kuin koulusta. Utelias vanhempi saattaa lapsesta vaikuttaa rasittavalta, mutta
se tarkoittaa myös välittämistä.
Martsola
toteaa Counter-Striken omaavan koulujen pohjapiirustuksia, joka saattaisi
auttaa oikeaa terroristia laskelmoimaan seuraavan iskunsa. No niin no. Nämä
niin kutsutut pohjapiirustukset ovat
pelaajalle tarkoitettuja karttoja, joiden avulla kentissä voi suunnistaa.
Pelissä on toki terroristeja, mutta en laittaisi niitä samalle viivalle
oikeiden terroristien kanssa. Toimiva konsepti perustuu aina hyvän ja pahan
taistelulle, jota ilman tarinakin olisi tylsä kuin aivoton blondi.
En ole
tehnyt yhdessäkään pelissä avustettua itsemurhaa, en ole huomannut verta
vuotavan näytöltä näppäimistölleni eikä mieleeni tullut armeijassa tähtäillä
kavereitani. Niin sanottuja trolleja on internet täynnä, mutta aina silloin
tällöin ne nostavat ilkeää päätään sillan alta myös oikeassa elämässä. Vinkkini
onkin: älä ruoki trollia.
- 22:36
- 0 Comments
